Sekaisin

Mun pään sisällä on muuttunut jokin.

Mä en tiedä mikä, tai miten.

Se tapahtui toissa yönä.

Tää muutos ei ole hyvä.

Nauran itselleni pääni sisällä.

Mä vaan nauran.

Säälittävää.

-MeRu-

Hyödytöntä

Vihaan.

Rakastan.

Vihaan.

Rakastan.

Vihaan.

Rakast---

Vihaan.

Vihaan.

VIHAAN!

VIHAAN VIHAAN VIHAAN VIHAAN VIHAAN!!!

Mun pää hajoaa.

Mä en tiedä mitä tapahtuu.

Ei huvita jatkaa enään...

Mitään.

-MeRu-

Ei helevetti

(Huuh, päätin yrittää herätellä tätkin blogista jälleen takaisin henkiin.

En muistanutkaan, että olin täältäkin poistanut kaikki aikaisemmat kirjoitukseni.

Varmaan yli kymmenes kerta kun aloitan jonkun blogin kanssa "puhtaalta pöydältä."

No jaa, ehkä tällä kertaa onnistun pitämään tämän blogin hengissä, aina voi ainakin yrittää.)

Mun päivät on muuttunu melkein yhtä painajaismaisiksi kun mun unet.

Kamala olo joka päivä.

En muista eilisestä, sekoitan sen tapahtumat toissapäivän tapahtumiin.

Päässä pyörii kun karusellissä konsanaa, oksettaa kun olisi syönyt kymmenen hattaraa ja päätä särkee niin julmetusti, varmaan oon lyöny itteeni vasaralla nukkuessani.

Itkettää joka päivä aivan kamalasti, enkä tiedä edes syytä usein.

Enkä saa kuitenkaan itkettyä.

Saan aina muutaman kerran parissa viikossa itkukohtauksia.

Se on kamalan rasittavaa.

En osaa hallita niitä.

Ahdistaa.

Lääkkeet ei auta.

Pelottaa.

Ihmiset lähtee mun elämästä.

Mulle ei kerrota syytä.

Ulkonakin on aivan liian kirkasta, eikä mulla tietenkään ole aurinkolaseja.

Välillä mä mietin että mihin oikein käytän rahani.

-MeRu-